Päähenkilön ajatuksia
Hazelin ajatusmaailma on syövän takia vähän erilainen kuin muiden saman ikäisten nuorien. Kirjan alussa hänen mielipiteensä ovat aika synkkiä ja jo ensimmäisellä sivulla hän toteaa: ”Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (Syöpäkin on kuolemisen sivuvaikutus. Niin kuin oikeastaan melkein mikä tahansa.)”
Kirjassa on useissa kohdissa mainittu erilaisia ”kuolemisen sivuvaikutuksia”, mutta itse en oikein osaa samaistua siihen ajatukseen. Ennemmin kaikki asiat mielestäni ovat elämään kuuluvia, sekä hyviä että huonoja, mutta silti tärkeitä kokemuksia.
Toinen vahvasti esille tuleva ajatus koskee ns. syöpäbonuksia. Hazelin mielestä useat asiat sallitaan syöpäpotilaille säälistä, sillä näiden lyhyistä loppuelämistä halutaan tehdä mahdollisimman mieluisia. Esimerkiksi ilmainen matka Amsterdamiin, alkoholipitoisten juomien tarjoaminen sekä erilaiset mitalit, palkinnot ja stipendit on mainittu kirjassa.
Saman tyyppisiä on varmasti myös oikeassa elämässä ja se pistikin miettimään, miltä jotain sairautta sairastavasta ihmisestä sellaiset tuntuvat. Tuleeko niistä hyvä mieli vai säälitty olo? Se varmaankin riippuu sekä ”bonuksesta” että ihmisestä itsestään.