Kirjan kertojaratkaisu
Kirjan kertojatyyppi on minäkertoja, eli se on kirjoitettu päähenkilö Hazelin omasta näkökulmasta. Kirjan tapahtumat on siis kuvattu siten, miten Hazel asiat näkee ja kokee.
Joissain kirjoissa minäkertojan kohdalla ongelmaksi muodostuu se, että tekstistä tulee yksipuolista ja tylsää, sillä muiden henkilöiden tuntemuksia ei juurikaan oteta huomioon. Tässä kirjassa sitä ei kuitenkaan tapahdu, vaan minäkertoja tekee kirjasta helppolukuisen, kun ei kokoajan tarvitse arvuutella kenen pään sisällä ollaan, vai ollaanko kenenkään.
Ainoat kohdat, joissa kertoja muuttuu, ovat kirjeet. Niissäkin tosin on minäkertoja, mutta sillä hetkellä kertojana toimii kirjeen kirjoittanut henkilö, eikä Hazel. Näin myös Augustuksen sekä Viistoa valo -kirjan kirjoittaneen Peter Van Houtenin äänet pääsevät kuuluviin.