Karita

Itsearviointi

1 – Kirjan keskeisimmät juonenkäänteet, 4 tähteä: Poimin kirjasta omasta mielestäni merkittävimmät tapahtumat ja käännekohdat. Osa tekstistä on turhaa lisätietoa, jonka olisi voinut jättää pois.

2 – Päähenkilön tapaaminen, 3 tähteä: Tämän postauksen kappaleet tuntuvat jälkeenpäin jotenkin irtonaisilta. En silti halua lähteä muuttamaan niitä, sillä uskon oppivani paljon niistä saaduista palautteista.

3 – Päähenkilön ajatuksia, 5 tähteä: Itse olen todella tyytyväinen tähän postaukseen, sillä mukana on katkelma sekä esimerkkejä kirjasta. Lisäksi useassa kohtaa on myös omia mielipiteitäni ja pohdintojani.

4 – Kirjan kertojaratkaisu, 5 tähteä: Mielestäni postaukseen ei juurikaan ole lisättävää tehtävänannon huomioon ottaen, sillä siitä käy ilmi mikä kertoja kirjassa on, kenen näkökulmasta tapahtumat kerrotaan ja miten kertojaratkaisu vaikuttaa tapahtumien kuvaamiseen. Lisäksi mukana on myös vähän omia mielipiteitäni perustelujen kera.

5 – Mielipiteeni kirjasta, 4 tähteä: Olen antanut postauksessa useita esimerkkejä mielipiteideni tueksi.

6 – Kirja lukukokemuksena, 4 tähteä: Alussa hiukan toistoa, osittain tuntuu etten pysy aiheessa, mutta toisaalta tuollainen on käsitykseni siitä, minkälaista tekstiä pitäisi kirjoittaa kertoessaan omasta lukukokemuksestaan: Miltä itse kirjan lukeminen tuntui ja miten kirja vaikutti minuun sen luettuani.

Mieleenpainuvin kohta kirjassa

 

”Hyviä ystäviä on vaikea löytää ja mahdoton unohtaa.”

 

Tämä lause esiintyy kirjassa Isaacin kotona, joka on täynnä muitakin samankaltaisia mietelauseita. Se jäi mieleeni erityisesti sen koskettavuuden ja hienouden vuoksi. Se myös pitää ainakin minun kohdallani todella hyvin paikkaansa: kavereita on monia, mutta vain harvat nousevat ystäviksi asti ja jos niin käy, se todennäköisesti on ikuista.

 

 

Kirja lukukokemuksena

Minulla oli todella suuret odotukset kirjan suhteen, sillä olin aiemmin kuullut kaikkien puhuvan pelkkää hyvää siitä ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta. Lukemisen aikana kirja ei kuitenkaan tuntunut mitenkään erikoiselta, ja olin jopa vähän pettynyt, sillä odotukseni sen suhteen olivat olleet niin korkealla.

Kirja ei siis ollut ollenkaan sellainen kuin oletin, mutta kun olen purkanut ja miettinyt sitä näiden blogitehtävien kautta, tajuan sen olleen erittäin hyvä.

Kirjan ideana on herättää lukijassa tunteita, ja Tähtiin kirjoitettu virhe onnistui siinä todella hyvin. Se ei saanut minua itkemään, mutta välillä sitä lukiessani olin iloinen ja onnellinen, toisinaan taas surullinen ja pettynyt kirjan henkilöiden puolesta. Lisäksi se sai minut jälkeenpäin miettimään monia tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita, mikä ainakin minusta täyttää yhden tärkeimmistä hyvän kirjan kriteereistä. Loppujen lopuksi olen siis tyytyväinen, että luin sen ja voin suositella sitä muillekin.

 

Mielipiteeni kirjasta

Kirjassa on monia asioita joista pidän. Yksi niistä on itse tarina. Juonenkulussa tapahtuu yllättäviä käänteitä, kuten Hazelin teho-osastolle joutuminen, Peter Van Houtenin oikean luonteen paljastuminen sekä Augustuksen syövän uusiutuminen. Näistä viimeinen tuli minulle kaikista eniten järkytyksenä, vaikka siitä oltiinkin vihjailtu jo aiemmin kirjassa.

Kirjassa on myös erilainen loppu kuin yleensä: Hazel ei vietä koko elämäänsä onnellisesti yhdessä Augustuksen kanssa, vaan jää yksin tämän kuoltua. Vaikka loppu onkin tavallaan surullinen, on mukavaa, ettei se ollut ennalta arvattavissa heti kirjan alusta asti. Lisäksi olen iloinen siitä, ettei kirja lopu heti Gusin kuoleman jälkeen, vaan jatkaa siitä vielä eteenpäin.

Asioita, joista en pitänyt kirjassa olivat mm. sen alun synkkyys ja Van Houtenin luona vierailu tämän käyttäytymisen takia. Se voi johtua siitä, ettei Hazelkään nauti niiden kohtien tapahtumista, joten tunnelma niissä on ankea ja saa näin myös lukijan mielen alas.

Mielestäni muutamassa kohdassa käytiin samaa asiaa läpi liian kauan, mutta muuten kirja oli hyvä.

Kirjan kertojaratkaisu

Kirjan kertojatyyppi on minäkertoja, eli se on kirjoitettu päähenkilö Hazelin omasta näkökulmasta. Kirjan tapahtumat on siis kuvattu siten, miten Hazel asiat näkee ja kokee.

Joissain kirjoissa minäkertojan kohdalla ongelmaksi muodostuu se, että tekstistä tulee yksipuolista ja tylsää, sillä muiden henkilöiden tuntemuksia ei juurikaan oteta huomioon. Tässä kirjassa sitä ei kuitenkaan tapahdu, vaan minäkertoja tekee kirjasta helppolukuisen, kun ei kokoajan tarvitse arvuutella kenen pään sisällä ollaan, vai ollaanko kenenkään.

Ainoat kohdat, joissa kertoja muuttuu, ovat kirjeet. Niissäkin tosin on minäkertoja, mutta sillä hetkellä kertojana toimii kirjeen kirjoittanut henkilö, eikä Hazel. Näin myös Augustuksen sekä Viistoa valo -kirjan kirjoittaneen Peter Van Houtenin äänet pääsevät kuuluviin.

Päähenkilön ajatuksia

Hazelin ajatusmaailma on syövän takia vähän erilainen kuin muiden saman ikäisten nuorien. Kirjan alussa hänen mielipiteensä ovat aika synkkiä ja jo ensimmäisellä sivulla hän toteaa: ”Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (Syöpäkin on kuolemisen sivuvaikutus. Niin kuin oikeastaan melkein mikä tahansa.)”

Kirjassa on useissa kohdissa mainittu erilaisia ”kuolemisen sivuvaikutuksia”, mutta itse en oikein osaa samaistua siihen ajatukseen. Ennemmin kaikki asiat mielestäni ovat elämään kuuluvia, sekä hyviä että huonoja, mutta silti tärkeitä kokemuksia.

Toinen vahvasti esille tuleva ajatus koskee ns. syöpäbonuksia. Hazelin mielestä useat asiat sallitaan syöpäpotilaille säälistä, sillä näiden lyhyistä loppuelämistä halutaan tehdä mahdollisimman mieluisia. Esimerkiksi ilmainen matka Amsterdamiin, alkoholipitoisten juomien tarjoaminen sekä erilaiset mitalit, palkinnot ja stipendit on mainittu kirjassa.

Saman tyyppisiä on varmasti myös oikeassa elämässä ja se pistikin miettimään, miltä jotain sairautta sairastavasta ihmisestä sellaiset tuntuvat. Tuleeko niistä hyvä mieli vai säälitty olo? Se varmaankin riippuu sekä ”bonuksesta” että ihmisestä itsestään.

Päähenkilön tapaaminen

Jos joskus saisin tavata kirjan päähenkilön Hazelin, haluaisin sen tapahtuvan Hollannissa. Tarkemmin Amsterdamissa, sillä se on hänelle erityinen paikka.

Kirjassa puhutaan useaan otteeseen molemmista, sillä sinne sijoittuvat Hazelin ehdottoman lempikirjan, Viistoa valoa, tapahtumat. Viistoa valoa on mainittu kirjassa monia kertoja, joten se toimii motiivina, eli toistuvana esineenä.

Menisimme Hazelin kanssa syömään ja viettämään iltaa paikalliseen ravintola Oranjeehen, sillä siellä Hazel ja Augustuskin illastavat matkansa aikana. Ravintolan ruokaa kehutaan kirjassa aivan taivaalliseksi ja vaikka annokset kuulostavatkin hiukan oudoilta, olisi hienoa päästä itsekin maistamaan niitä.

Illan aikana joisimme samppanjaa ja juttelisimme niitä näitä nauttien upeasta auringonlaskusta viereisen kanavan yllä. Myös samppanja toimii kirjassa motiivina ja sille symbolina eli vertauskuvana pidetään tähtiä.

 

Kirjan keskeisimmät juonenkäänteet

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias yhdysvaltalainen tyttö nimeltä Hazel Grace Lancaster, joka sairastaa syöpää. Augustus Waters, lempinimeltään Gus, on 17-vuotias, luusyöpää sairastanut poika, johon Hazel tutustuu vertaistukiryhmässä ystävänsä Isaacin kautta. Isaac sairastaa silmäsyöpää ja menettää näkönsä kokonaan, kun toinenkin silmä joudutaan poistamaan.

Peter Van Houtenin kirjoittama kirja Viistoa valoa on Hazelin ehdoton suosikki. Koska kirja loppuu kuin seinään, lähtee Hazel äitinsä ja Augustuksen kanssa tapaamaan kirjailijaa Amsterdamiin ja selvittämään, mitä kirjan henkilöille tapahtuu sen loppumisen jälkeen. Juuri ennen matkaa Hazel joutuu sairaalaan teho-osastolle, mutta pian sen jälkeen he kuitenkin pääsevät lähtemään.

Paikan päällä Van Houten osoittautuu välinpitämättömäksi juopoksi, mutta siitä huolimatta matka jää ikimuistoiseksi. Sen aikana Hazel ja Augustus nimittäin rakastuvat toisiinsa lopullisesti.

Matkan lopussa Gus kertoo Hazelille syöpänsä uusiutuneen ja etäpesäkkeiden levinneen ympäri kehoaan. Siitä lähtien Augustuksen kunto huonontuu ja heikkenee lopulta niin paljon, ettei hän pysty enää edes kävelemään, vaan on vuodepotilaana. Lopulta hän kuolee syöpään.

Valitsemani teoksen perustiedot

Valitsemani kirja on Tähtiin kirjoitettu virhe, alkuperäiseltä nimeltään      The fault in our stars. Sen on kirjoittanut yhdysvaltalainen John Green ja suomentanut Helene Butzow. Alun perin teos julkaistiin vuonna 2012 ja ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 2013 WSOY:n ja Bonnier Books Finland:in yhteistyönä. Kirjan pohjalta tehty samanniminen elokuva on alkuperäisteoksen tavoin suurmenestys.

Itse olen jo kauan ajatellut kirjan lukemista ja odottanut sopivaa hetkeä sille. Nyt se hetki on viimein koittanut.